Kuntavaalit, tuo pop up-johtamisen näytön paikka

Etusivu

(Katri Kujanpää, julkaistu UA:ssa 27.4.2017)

Kuntavaalit ovat ohitse, Kankaanpäässä hyvissä tunnelmissa. Me demarit saimme viime vaalien tulokseen verrattuna yhden valtuustopaikan lisää ja työskentelyvahvuutemme nousi viidestä seitsemään. Outoa matematiikkaa siksi, että viime vaalien jälkeen meiltä loikkasi yksi henkilö perussuomalaisiin, jolloin kuudesta valtuutetustamme jäi jäljelle viisi. Teimme hartiavoimin töitä ja nostimme nyt kannatustamme 2,5 %, tästä on hienoa lähteä kohti uutta valtuustokautta.

Vaalien aikaan aivot käyvät hetkittäin ylikerrokselle, niin nytkin. Jonain yön pimeinä tunteina havahduin ajatukseen, että jestas, kuntavaalikampanjan johtaminen, millainen pop up-johtamisen taidonnäyte toteutui sillä hetkellä ympäri Suomen.

Meillä Kankaanpäässä oli demareilla 29 ehdokasta ja olin kampanjan vaalipäällikkö, itsekin ehdolla. En ole myöskään ensimmäistä kertaa vaalipäällikkönä, mutta nyt havahduin asiaan eri tavalla, vapaaehtoisten joukkojen johtamisen näkökulmasta.

Helmikuun 28. päivä. Ehdokasasettelu päättyy. Koossa minä ja 28 muuta ihmistä. Aikuisia, erilaisista taustoista, erilaisista töistä, erilaisista ympyröistä. Nuorin 19 vuotta, iäkkäin 69 vuotta. Osa ei tunne toisiaan vielä lainkaan, itsekään en tunne kaikkia. Suurimmalla osalla ei ole mitään rutiineja keskenään, kenellekään ei makseta palkkaa, ketään ei voi pakottaa tekemään yhtään mitään. Reilut viisi viikkoa aikaa luoda puitteet, mahdollistaa ja saada tämä joukko tekemään täydellä vauhdilla töitä oman etunsa ja samalla yhteisen edun nimiin. Reilut viisi viikkoa ja edessä lukemattomia vuorovaikutustilanteita, jolloin toisilleen tuntemattomien ihmisten pitää yhdessä tehdä ihmeitä.

Miten varmistaa sisäinen, tasapuolinen tiedonkulku? Kaikilla ei ole WhatsAppia. Kaikki eivät ole Facebookissa. Kaikilla on sentään sähköposti, mutta kaikki eivät lue sitä yhtä aktiivisesti kuin toiset. Miten saada tieto ja pyynnöt tasapuolisesti ja nopeasti kaikille, ilman että kukaan unohtuu. Miten innostaa, motivoida, kun ei tunne? Miten neuvoa Ylen Vaaligallerian videoinneissa, Iltasanomien vaalikoneessa ja oman lehtimainoksen tekemisessä. Miten vakuuttaa siitä, että kaikki sotien jälkeen tapahtunut ei ole Lipposen 1. hallituksen vika, vaikka torilla niin väitetään?

Vaalipäivänä mitataan yhteisen työn onnistuminen. Pop up-johtaja huokaisee ja toivottavasti kokee onnistuneensa. Jos ei vaalituloksessa niin ainakin siinä, että kaikki kokevat tehneensä upeaa työtä yhdessä ja muistelevat kokemusta hyvällä vielä vuosienkin päästä.

Osa ihmisistä vieroksuu politiikkaa, vaikka onkin kiinnostunut yhteiskunnan asioista. Osa ihmisistä vieroksuu myös politiikan tekijöitä. Uskokaa minua, ei kannattaisi. Ei ehdokkaita eikä niitä demokratian sotureita, jotka jälleen tänä keväänä liikuttivat tuhansia ihmisiä ympäri Suomen.

Näissä liemissä kun kypsyy, ei kavahda enää oikein mitään.