Puhe Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlassa 6.12.2017

Etusivu

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Heidi Viljanen
6.12.2017, Kankaanpää-sali

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, sotaorvot, hyvä juhlayleisö

Olen etuoikeutettu ja kiitollinen saadessani olla puhumassa juuri tänään itsenäisyyspäivän juhlassa. Tämä päivä on Suomen historiassa merkityksellinen, sillä tänään tulee kuluneeksi tasan 100 vuotta siitä, kun Svinhufvudin johtaman senaatin itsenäisyysjulistus hyväksyttiin eduskunnassa. Itsenäinen Suomi täyttää siis kunnioitettavat sata vuotta.

Sata vuotta on pitkä aika ja siihen mahtuu monenlaisia ajanjaksoja. Kokonaiset kymmenen vuosikymmentä. Itsenäisyyspäivänä on hyvä käydä läpi itsenäisyyden ajan historiaa, pysähtyä tarkastelemaan tätä päivää, ja suunnata katseet myös tulevaisuuteen. Jokainen Suomen historian vuosikymmen on omanlaisensa. Kukin vuosikymmen tapahtumineen kuvaa sen ajan henkeä ja elämänmenoa sekä sitä, millaisin vaihein Suomi on kehittynyt juuri sellaiseksi, kuin se tänään on.

20-luvun Suomea voidaan kuvailla sanoilla modernismi ja nousukausi. Ensimmäisen maailmansodan ja Suomen sisällissodan synnyttämät tuhot ja traumat olivat valtavat, mutta silti kehitys oli ennennäkemättömän vauhdikasta. Kulttuuria leimasi iloisuus. 20-luku oli Suomessa eheytymisen aikaa, jolloin kahtia jakautunut kansa pyrittiin sosiaalisin uudistuksin eheyttämään. Suomen väkiluku kasvoi, ollen 3,4 miljoonaa. Kuolleisuus laski lääketieteen kehittyessä ja ravinnon saannin parantuessa. 20-luvulla taiteet kukoistivat. Kirjailijoista ehkä sen ajan tunnetuimpia nimiä olivat Mika Waltari, Uuno Kailas ja Ilmari Kianto. Musiikin saralla mainetta niittivät mm. Jean Sibelius ja Leevi Madetoja.

30-luvun Suomi oli n. 3,5 miljoonan asukkaan maatalousyhteiskunta. Vuosikymmentä voidaan kuvata voimakkaiden vastakkainasettelujen ja ääri-ilmiöiden ajanjaksona. Vuosikymmenen alussa oli valloillaan lama ja puutteen aika, mutta vuosikymmenen loppupuolella talouskasvu alkoi. Presidentti Svinhufvud korosti uudenvuodenpuheessaan vuonna 1935 sovun ja sovinnollisuuden merkitystä, mutta maailma kulki päinvastaiseen suuntaan. Toinen maailmansota alkoi. Talvisota alkoi. Suomen 30-luku päättyi katastrofiin.

40-luku oli levoton: sotaa ja sopimista, tuskaa ja toivoa. Talvisota päättyi vuonna 1940 ja jatkosota alkoi jo kesällä 1941 ja päättyi 1944. Sodat on helppo luetella, mutta vaikeampaa on pukea sanoiksi sitä kärsimystä ja tapahtumien kirjoa, jota sodat aina tarkoittavat. Toinen maailmansota päättyi ja alkoi kylmän sodan aikakausi. Suomessa alkoi jälleenrakentamisen aika. Elämä jatkui. Vuosikymmenen aikalaisia ovat mm. suuret ikäluokat, rintamamiestalot, Sinuhe Egyptiläinen ja meille suomalaisille niin rakkaat muumi-hahmot.

1950-luvun Suomi oli neljän miljoonan asukkaan kaupungistuva, teollistuva ja vaurastuva maa. Vuosikymmentä leimasi optimismi. Pitkien ja vaikeiden sotavuosien jälkeen kaikki tuntui jälleen mahdolliselta. Kehtitys kehittyi. Kodinkoneet alkoivat yleistyä. 50-luvun uutuuksia suomalaisille olivat mm. Coca Cola, purukumi ja Rock and Roll. Vuonna -52 Helsingissä järjestettiin kesäolympialaiset ja Armi Kuusela kruunattiin miss Universumiksi. Viimeinen sotakorvausjuna lähti Suomesta Neuvostoliittoon myös vuonna 1952.

60-lukua leimasi suurten murrosten ilmeneminen. Liberalistinen ajattelu ja kehitys alkoi. Opiskelijaradikalismi ilmeni myös Suomessa ja mielenilmauksia järjesttiin. Artisteista mm. Irwin Goodman ja M. A. Numminen lauloivat protestilauluja yhteiskunnan ongelmista. Muuttoliike maaseudulta suuriin kaupunkeihin kiihtyi ja maastamuutto Ruotsiin oli merkittävää. 1960-luvun lopulla Ruotsiin muutti jopa 40 000 suomalaista vuosittain.

70-luvulla elettiin presidentti Kekkosen aikaa. Vuosikymmentä on kutsuttu suomettumisen aikakaudeksi ja hyvinvointivaltion rakentamisen ajaksi. 1970-luvulla ympäristöajattelu ja rauhanliike vahvistuivat. Siirryttiin peruskoulujärjestelmään. Televisiokanavia oli kaksi ja televisiosta katseltiin Ilkamia ja Rintamäkeläisiä. Urheilurintamalla jännitettiin Lasse Virenin urheilusuorituksia. Edelleenkin pienten lasten suosiossa oleva Pikku Kakkonen ilmeistyi sekin tv-ruutuihin 70-luvulla, ja lottoarvonnat aloitettiin.

Suomen 80-luku oli nousukautta. Elettiin vahvaa taloudellisen kehityksen aikaa ja vahvan hyvinvointivaltion aikakautta. Monien mielestä juuri 80-luku on ollut sitä parasta aikaa. Yleisradion yksinvalta muuttui, kun paikallisradiot aloittivat toimintansa ja kolmoskanava tuli television kanavatarjontaan. Televisiosta seurattiin Spede showta ja Napakymppiä, ja Uuno Turhapuro oli suosionsa huipulla. Urheilutähtiä olivat mm. Matti Nykänen ja Marja-Liisa Kirvesniemi. Nuoriso kuunteli Dingoa.

80-luvun nousukausi päättyi 90-luvun alun lamaan. Idän kauppa romahti. Suomi ajautui syvään lamaan ja pankkikriisiin. Vuosikymmenen alussa Saksat yhdistyivät, Neuvostoliitto romahti vuonna -91 ja Suomi liitty EU:hun vuonna 1995. Vuosikymmenen lopussa Suomen väkiluku oli 5,1 miljoonaa. 1990-luvulla matkapuhelimet aloivat yleistyä ja matkapuhelinteknologia kehittyi vauhdilla. Vuosi -95 jäi suomalaisten mieliin erityisen vahvasti Suomen voittaessa ensimmäisen jääkiekon MM-kultansa. -90-luvun puolen välin jälkeen lama alkoi väistyä ja alettiin valmistautua vuosituhannen vaihdokseen. Joditabletteja varastoitiin, sillä monille 2000-luvulle siirtyminen, millenium tuntui pelottavalta. Mitä tahansa voisi tapahtua.

Vuosituhat vaihtui ilman mullistavia tapahtumia. Kaikkiaan 2000-lukua leimasi nousukausi, kunnes talous kohtasi finanssikriisin vuonna 2008. Vuonna 2000 Suomen johtoon presidentiksi nousi ensimmäisen kerran nainen, Tarja Halonen. 2000-luvulla teknologian kehittyminen oli vauhdikasta. 2000-lukua leimasivat myös monet ikävät tapahtumat: maailmalla esiintynyt terrorismi, koulusurmat, ilmastonmuutos, tsunami, lintu- ja sikainfluenssat. Eurot otettiin käyttöön ja markka jäi historiaan. Suomi voitti euroviisut toistaiseksi ainoan kerran vuonna 2006.

2010-luvun alussa jatkui taloudellisen taantuman aika. Valtion velkamäärä on kasvanut huimasti. Vähitellen olemme kuitenkin voineet todeta taantuman taittuneen ja positiivista näkymää on jälleen havaittavissa. Vuosikymmenen alkupuolta leimasivat kuntaliitokset ja parhaillaan suunnitellaan Sosiaali- ja terveydenhullon uudistusta sekä maakuntauudistusta. 5,5 miljoonan asukkaan Suomessa ollaan isojen muutosten äärellä, juuri tänään vuonna 2017.

Hyvät kuulijat

Satavuotiasta Suomea on juhlistettu koko kuluvan vuoden ajan erilaisin tapahtumin, hankkein ja juhlallisuuksin. Juhlavuosi luonnollisesti huipentuu tähän päivään, Suomen Itsenäisyyspäivään. Satavuotiaan Suomen juhlavuoden teemana on ollut Yhdessä.
Yhdessä, rinta rinnan Suomen itsenäisyyttä puolustettiin ja sen puolesta taisteltiin myös sodissa. Yhdessä meidän tulee tuota itsenäisyyttä vaalia myös tulevaisuudessa.

Yhtenä Suomen 100-vuotis juhlavuden tapahtumista haluan mainita seppeletalkoot, joiden tarkoituksena oli talkootyönä valmistaa havuseppeleet kaikille 95 000:lle sankarivainajalle tänään Itsenäisyyspäivänä sankarihaudoille laskettaviksi. Seppeleet muistuttavat meitä siitä hinnasta, joka itsenäisyydestä on jouduttu maksamaan. Myös Kankaanpäässä laskettiin tänään havuseppeleet kaikille kankaanpääläiselle sankarivainajalle. Tilaisuus oli koskettava.

Sodista ja itsenäisyyden puolesta käydyistä taisteluista on kulunut pitkä aika. Niin pitkä aika, että aikanaan saavutettua itsenäisyyttä on alettu pitää itsestään selvänä asiana. Meidän tulisi kuitenkin muistaa, ettei itsenäisyys ole vain annettu lahja. Itsenäisyys on pitkäaikaisen työn, uhrausten ja isiemme ponnistelujen tulos.

Suomen juhlavuosi on tullut kuin tilauksesta. Muistutukseksi meille nuorille, että itsenäisyyden vuoksi olemme voineet rakentaa yhteiskuntamme haluamallamme tavalla. Itsenäistymiseen liittyvän vaikean alun jälkeen olemme pystyneet rakentamaan hyvinvoivan, turvallisen, arvostetun ja sivistyneen maan.

Monet nykymaailmassa tapahtuvat asiat ovat saaneet miettimään, onko sodan hirveydet unohtuneet? Onko meillä asiat nykyään liian hyvin? Viime aikoina vastakkainasettelu on lisääntynyt ja eriarvoisuus nostaa päätään. Ääriajattelulle ja yleistyneelle tyytymättömyydelle on ollut entistä enemmän tilaa. Myös maailmalta kantautuvat uutiset suurvaltojen johtajien uhitteluista ja levottomuuksista saavat väkisinkin miettimään, mihin suuntaan maailma on menossa.

Hyvät kuulijat

Millainen Suomi meillä on seuraavat sata vuotta?

Tähän kysymykseen parhaita vastaajia lienevät nuoret ja heidän näkemyksiään on myös Suomen juhlavuonna haluttu kuulla.
Kankaanpään lyseon kolme opiskelijaa tekivät keväällä videon nimeltään Onnellinen ja itsenäinen Suomi. Video on visio siitä, millaisena nuoret näkevät Suomen tulevaisuuden ja seuraavat sata vuotta. Nuorten video esitetään meille tämän tilaisuuden lopussa. Siinä meidän nuoret pääsevät itseoikeutetusti ääneen.

Kankaanpääläisten nuorten ajatukset tulevaisuudesta on upeaa kuultavaa. Nuorten toiveena on, että tulevaisuuden Suomi olisi turvallinen ja sopuisa maa, joka tekee jatkossakin hyvää yhteistyötä muiden maiden kanssa. Nuoret toivovat myös, että työllisyys- ja koulutusasiat olisivat Suomessa kunnossa myös tulevaisuudessa. Suomalaisuuteen liittyvien perinteiden ja kulttuurin kunnioittaminen on nuorille tärkeää. Perinteet halutaan säilyttää osana tulevaisuutta. Nuorten mielestä kaikille tulisi taata samanarvoiset oikeudet ja tasa-arvoisuus, ja jokaisen pitäisi saada olla juuri sellainen kuin on. Teknologia kehittyy kehittymistään, mutta nuoret eivät näe teknologiaa ja robotteja ratkaisuna kaikkeen. Inhimillisyys ja empatiakyky ovat nuorten mielestä asioita, joita robotit eivät voi korvata. Nuoret peräänkuuluttavat myös lähimmäisistä huolehtimisen merkitystä.

Mutta ennen kaikkea meidän nuoret haluavat, että tämä maa on tulevaisuudessakin onnellinen ja itsenäinen Suomi!

Tähän nuorten toiveeseen voimme varmasti kaikki yhtyä.
Pidetään huolta siitä, että Suomi on jatkossakin onnnellinen ja itsenäinen maa.

Hyvä juhlayleisö

Kouluikäisenä koin tässä samaisessa salissa hyvin mieleenpainuvan ja merkittävän hetken. Kyseessä lienee ollut koululaisille järjestetty itsenäisyyspäivän juhla, tarkkaa vuotta en muista. Tilaisuudessa laulettiin laulu, meille kaikille tuttu Veteraanin iltahuuto. Kuulin kyseisen laulun tuolloin elämäni ensimmäisen kerran ja jo tuolloin laulun sävel ja sanat menivät syvälle sisimpään. Erityisesti laulun kohta:
”Hoivatkaa, kohta poissa on veljet. Muistakaa, heille kallis ol’ maa. Kertokaa lasten lapsille lauluin Himmetä ei muistot koskaan saa.”

Muistot eivät saa himmetä, kuten laulussa sanotaan. Siitä meidän jokaisen on pidettävä huolta. Kuten jo aiemmin mainitsin, Suomen itsenäisyyden juhlavuosi tuli kuin tilauksesta meille nuoremmille sukupolville. Suuren palveluksen meille sotaa kokemattomille teki elokuvaohjaaja Aku Louhimies, ohjatessaan Tuntematon Sotilas-elokuvan uudestaan. Elokuva on ollut suuri menestys ja sille oli tässä ajassa tilaus. Suomen kansa tarvitsi elokuvan, joka kertoo meille sodasta. Siitä, kuinka kovan työn takana Suomen itsenäisyys on ollut. Elokuvan, jossa nykypäivän tähdet tuovat valkokankaalle sodan kauheuden, kotirintaman merkityksen, pelon ja ahdistuksen, mutta myös rintamalla vallinneen yhteishengen ja rohkeuden. Himmetä ei muistot koskaan saa.

Luin eräästä lehdestä elokuvan nähneiden sotaveteraanien kommentit elokuvanäytöksen jälkeen. Jyväskyläläinen, 99-vuotias sotaveteraani Martti MÄKINEN uskoi, että huolella tehty uusi Tuntematon kelpaa myös nuorille katsojille. Hän toivoi, että nuoret ymmärtävät elokuvan sanoman. Lopuksi veteraanin yksinkertainen viesti oli. EI KOSKAAN ENÄÄ. Tähän veteraanin toiveeseen on helppo yhtyä. Ei koskaan enää.

Tänään voimme olla ylpeitä suomalaisuudestamme. Muistetaan kansakuntamme historia ja opetetaan sitä jälkipolville. Ollaan tytyyväisiä ja kiitollisia siitä, kuinka hieno maa Suomi on ja rakennetaan Suomelle onnellinen tulevaisuus. Yhdessä!

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille ja onnea 100-vuotiaalle Suomelle!