Hyvät toverit,

Vapun ajan perinteitä kunnioittaen olemme kokoontuneet yhdessä tänne Kankaanpään hautausmaalle Vakaumuksensa puolesta kuolleiden muistomerkille. Se on vähintä, mitä voimme tehdä. Pysähtyä hetkeksi muistamaan reilun sadan vuoden takaisia tapahtumia ja ennen kaikkea heitä, jotka vakaumuksensa puolesta menettivät henkensä. He taistelivat aatteensa, oikeudenmukaisuuden, parempien olojen ja vapauden puolesta. Heillä ei ollut muuta mahdollisuutta. He halusivat huomisen olevan parempi.

Mutta mikä sai kansamme jakaantumaan kahtia? Punaisiin ja valkoisiin? Suomen itsenäisyyden ajan alkutaival oli kivikkoinen. Maatamme vaivasivat köyhyys, yleinen levottomuus ja kansan voimakas jakaantuminen hyvä ja huono-osaisiin. Kun ihmiset kokivat olevansa sorrettuja, nälissään ja toivottomia, ei nähty muuta vaihtoehtoa, kuin taistella heikommassa asemassa olevien oikeuksien puolesta. Kun ihmisarvoa ei annettu, se oli otettava. Näistä painavista syistä työläiset nousivat kapinaan puolustaakseen oikeuksiaan elämän perusasioihin: työhön, asuntoon, oikeudenmukaiseen palkkaan, ruokaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Kansalaissota oli verinen. Sodassa menetti henkensä liki 40 000 ihmistä. Taisteluissa, teloituksissa ja vankileireillä. Heistä kolme neljäsosaa oli suomalaisia punaisia, joita menehtyi eniten vankileireillä sodan päätyttyä ja teloituksissa sodan aikana. Vakaumuksensa vuoksi ja sen puolesta.

Tänä päivänä on vaikea käsittää sitä maailman tilannetta, jossa oma kansa oli jakaantunut kahtia ja noussut toinen toistaan vastaan. Ja tuosta ajasta on kulunut aikaa vain reilu sata vuotta. Sata vuotta ei oikeastaan ole kovin pitkä aika ajassa taaksepäin. Tämä muistomerkki tässä on pystytetty juuri siitä syystä, että me emme unohtaisi. Että muistamme myös tämän ikävän ajanjakson kansamme historiasta. Että ymmärtäisimme ja muistaisimme, mihin pahimmillaan joudutaan, jos ei ajoissa tiedosteta yhteiskunnallisen muutoksen painetta.

Kansalaissota oli tragedia ja sen vaikutukset suomalaisuuteen syvät ja pitkäkestoiset. Historiaa emme saa muuksi kirjoitettua, vaikka asiasta on edelleen haastavaa puhua. Kansamme henkinen painolasti sodasta on keventynyt ajan saatossa sukupolvien vaihtuessa. Omalle ikäpolvelleni ja nuoremmille, nämä tapahtumat ovat osa historian kerrontaa ja muistitietoa. Meidän tehtävämme onkin säilyttää tuo muistitieto ja näiden tapahtumien merkitys. Nämä historian tapahtumat viestivät meille siitä, miten tärkeää meidän on vaalia yhtenäisyyttä.

Aikana, jota me nyt – juuri tänään elämme, yhtenäisyyttä tarvitaan enemmän, kuin pitkään aikaan historiamme saatossa.

Hyvät toverit,

Minä olen saanut elää koko elämäni hyvin vakaata ja turvallista elämää. Maassamme on vallinnut rauha ja vankka luottamus toinen toisiimme ja yhtenäinen ilmapiiri. Sen ansiosta Suomesta on kehittynyt yksi maailman tasa-arvoisimmista valtioista. Olemme rakentaneet hyvinvointivaltion, joka kantaa huolta jokaisesta myös silloin, kun ihmisen omat voimavarat eivät riitä. Meillä on myös maailman paras koulutusjärjestelmä. Monia asioita, joista voimme olla oikeutetusti ylpeitä.

Emme saa kuitenkaan tuudittautua siihen uskoon, että asiat, joita olemme saaneet rakennettua vuosikymmenten saatossa, olisivat itsestäänselvyyksiä. Ei ole pitkä aika siitä, kun työttömiä yritettiin kepillä kannustaa parempiin tuloksiin. Ei ole pitkä aika siitä, kun lapsilta purettiin subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus ja koulutuksesta ja samalla nuorten tulevaisuudesta leikattiin historiallisia summia. Eikä unohtunut ole myöskään julkisia aloja koetelleet lomarahojen leikkaukset, perusturvan indeksien jäädytykset, lääkkeiden omavastuiden korotukset ja sote-asiakasmaksujen korotukset. Saati se, että sosiaali- ja terveydenhuoltoamme oltiin antamassa yksityisten markkinoiden hoidettavaksi. Tällaistakin politiikkaa voidaan tehdä ja sen me saimme todistaa vain jokunen vuosi sitten. Ja tuo politiikka kosketti karvaalla tavalla pienituloisia ja heitä, joilla jo ennestään oli vähän.

Tällä vaalikaudella on tehty muutosta oikeudenmukaisempaan suuntaan. Inhimillistä politiikkaa. Edellisen hallituksen toimia on korjattu urakalla. Aktiivimalli purettiin, subjektiivinen päivähoito-oikeus palautettiin, asiakasmaksuja on alennettu, perusturvaa parannettu, kaikkein pienimpiä eläkkeitä on korotettu ja koulutusleikkaukset unohdettu. Panostamalla ihmisten hyvinvointiin ja tulevaisuuteen, rakennamme myös keskinäistä luottamusta ja sisäistä turvallisuutta. Kavennamme eriarvoisuutta ja pidämme kiinni hyvinvointivaltiostamme. Mutta tätä työtä pitää jatkaa edelleen. Siksi ei ole yhdentekevää, millä kokoonpanolla tätä maata johdetaan tulevaisuudessa.

Hyvät toverit

Kuten aikaisemmin totesin, olemme saaneet elää pitkään rauhan aikaa. Reilu kaksi kuukautta sitten kuitenkin aamu valkeni uutisilla sodan alkamisesta Ukrainassa. Se ei ollut yllätys, mutta epätodelliselta se tuntui – se, että sota oli jälleen Euroopassa.

Rauha on nyt rikottu, ja sillä on vakavat seuraukset, jotka näkyvät monin tavoin myös Suomessa ja meidän arjessamme. Kaikkein pyhimmät – rauha ja vapaus ovat uhattuina. Suhteemme ja luottamuksemme itäiseen naapuriimme ovat rapautuneet pitkäksi aikaa ja meidän jokaisen kriisinsietokykyä koetellaan nyt monin tavoin. Me kuitenkin pärjäämme. Olemmehan suomalaisia. Vaikka kansaamme pyritäänkin nyt ja lähitulevaisuudessa monin tavoin horjuttamaan, on näidenkin uhkien edessä yhteinen vahvuutemme kansamme yhtenäisyys. Se on ollut sitä vuosisadan ja pidetään huoli siitä, että yhtenäisyytemme säilyy tulevaisuudessakin. Se on meidän vastuumme.

Heidi Viljasen puhe vakaumuksensa puolesta kuolleiden muistomerkillä 30.4.2022