(Pasi Rajala, julkaistu UA:ssa 17.9.2010)
Lähialueellamme Ruotsissa politiikka on vahvasti jakautunut punavihreisiin, jota johtaa demareitten Mona Sahlin ja porvariallianssiin, jota johtaa kokoomuksen Fredrik Reinfeldt. Reinfeldt joukkioineen on vienyt vaalikampanjassa mediaa ja Sahlin on saanut vastaansa suurimman mediaryöpytyksen, vaikka ei ole ollut hallitusvastuussa. Myös Mari Kiviniemi kävi tukemassa Ruotsin keskustan vaalitilaisuuksissa mm. suurimmassa suomenkielisessä vapaakoulussa puhumassa tankeroruotsia yhdessä keskustajohtaja Maud Olofssonin kanssa. Mihin MTV3 uutisten mainostama hyvä kielitaito katosi?
Maitten välillä voidaan nähdä joitain yhtäläisyyksiä. Kokoomuksen työväenpuolueretoriikka ja veronkevennykset ensijassa-linja, ”kannustinloukkujen poisto” heikentämällä tukia vain fiskaalisilla perusteilla, kotiapulaisvähennyksen ns. RUTin kannattaminen tuntuvat tutuilta myös täällä. Sosiaalidemokraattien hyvinvointivaltioteemat eivät ole saaneet samaa huomiota vaalikampanjassa. Ehkä pitkät vastuunkannon vuosikymmenet ovat kuluttaneet näistä iskuvoiman. Demarit ajavat mm. varallisuusveron uudelleen asettamista, sosiaalisia tukia saavien yksilölliset ominaisuudet paremmin huomioivaa järjestelmää, polttoaineveron korotusta 4 sentillä, jolla rahoitetaan kestävän kehityksen tavoitteet, eläkeläisten verotuksen laskemista työtätekevien samantuloisten tasolle ja yhteisvastuun Ruotsia. Lisäksi demarit painottavat panostamista julkiseen liikenteeseen, varsinkin kun porvariallianssi on rahoittanut veronkevennyksiä keventämällä rautateitten ylläpitoa. Viime talven lumissa tämä kostautui ja junien aikataulut pettivät pahasti ja aiheuttivat paljon ongelmia. Sen sijaan kokoomuksen kataismaiset -hahmot nähdään tuoreina. Saa tosin nähdä kestävätkö hyvinvointiin tottuneet ruotsalaiset pitkään heidän linjaansa kun yhä useampi kohtaa tuon politiikan realiteetit. Nyt tosin hyvä talouden veto auttanee porvariallianssin ansiottaan suosta, esim. Sörmlannin maakunnassa ei ole annettu yhtään irtisanomisvaroitusta tänä vuonna. Vastaavaa tilannetta ei ole ollut koko 2000-luvulla! Gallupeissa porvareilla on ollut vähäinen etumatka mutta suurin vaalien yllättäjä voi olla Ruotsidemokraatit (äärioikeistolaispohjainen, siirtolaisvaistainen). Ruotsidemokraatit voivat saada vaa’ankieliaseman ylittäessään äänikynnyksen, jollon he voivat milloin tahansa kaataa uuden hallituksen. Tämä vaihtoehto tarkoittaa hankalia aikoja uudelle hallitukselle, sillä kaikki puolueet ovat etukäteen irtisanoutuneet yhteistyöstä heidän kanssaan . Mielenkiintoinen yksityiskohta suomalaisin silmin vaaliväittelyissä oli Ympäristöpuolueen Maria Wetterstrandin kysely, jossa juututtiin hetkeksi hänen uskottavuuteensa. Wetterstrandin mies Ville Niinistö Suomen Vihreistä pendelöi lentokoneella Tukholma-Hki väliä, mikä aiheuttaa tietyn uskottavuuspulan. Wetterstrand oli varustautunut kysymykseen ja sanoi, että he korvaavat pendelöinnin ekologisen jalanjäljen panostamalla saman verran ilmaston muutoksen torjuntaan mutta perhesyyt eivät anna mahdollisuutta muuhun tällä hetkellä.
Ruotsinsuomalaiset ovat perinteisesti äänestäneet sosiaalidemokraatteja. Nyt porvariallianssi on lyönyt kiilaa kun siirtolaistaustainen ministeri Nyamko Sabuni kansanpuolueesta on säädättänyt suomen kielen hallintoaluelain ja lain vähemmistökielten asemasta. Lakien taustalla on sitoutuminen Euroopan neuvoston sopimuksen kielellisiin oikeuksiin. Näitten oikeuksien noudattamisesta ollaan puolueista huolimatta yksimielisiä. Suomen kielen ja kulttuurin kannalta nämä eivät tuo merkittävää parannusta vaan oikeuksien toteutuminen vaatii myös asiallista sisältöä. Kielilaki ei takaa kuin 2h tuntia omakielistä peruskouluopetusta, jolla ei edes ylläpidetä omaa kieltä saati kehitetä sitä puhumattakaan kulttuurin välittymisestä. Vielä saavat ruotsinsuomalaiset kadehtia suomenruotsalaisten asemaa, vaikka kummatkin vähemmistöt ovat saman suuruisia ja yhtä vanhoja. Tästä näkökohdasta vetoaminen tasa-arvoon muitten siirtolaisryhmien kielellisten oikeuksien kanssa Ruotsissa tuntuu kohtuuttomalta. Ruotsi ei ratifioinut vähemmistökielisen koulutuksen takaavia artikloita.
Suurta huomiota on saanut 90 vuotiaan sotaveteraanin pallottelu täysin ruotsinkielisessä vanhainkodissa kun hän on kadotti ikääntyessään ruotsin taitonsa ja omaiset olisivat siirtäneet hänet suomenkielistä vanhusten hoitoa tarjoavaan lähikunnan vanhainkotiin mutta kotikunta ei antanut maksusitoumusta. Tämä tapaus päättyi hyvin mutta antoi viitteitä mitä on edessä kun lähiaikoina n. 60 000 ruotsinsuomalaista tulee näiden palvelujen piiriin. Uudet lait ja niitten tulkinnat sekä poliittinen tahto Ruotsissa eivät vieläkään näe tarvetta koko elämänkaaren (esikoulu, peruskoulu, vanhustenpalvelut ja tulkkipalvelut)kattaviin suomenkielisiin tai kaksikielisiin palveluihin lakisääteisesti ja yksiselitteisesti .
Pasi Rajala, HTM kunnallisala,
Kpään kaupunginvaltuutettu