Toimittajilla kissanpäivät

(julkaistu UA:ssa 12.4.2013, Katri Kujanpää)

Näinä päivinä on varmasti mukavaa olla toimittaja. Kuvitella, mitä uutisherkkuja tarjoutuu joka päivä lautaselle. Millä niiden perässä oikein pysyy? Soten ja kuntauudistuksen alkaessa kyllästyttää saadaan jutun juurta kehysriihestä ja sen kommervenkeistä ja eipä aikaakaan kun Itellalta löytyy ikioma veroparatiisiyhtiö. Ja seuraavaksi joku KRP:n kaveri on päättänyt määritellä Venäjän presidentti Putinin salaiseen rekisteriin epäilyttäväksi tyypiksi.  Josta toki moni voi olla sitä mieltä, että oikeassa on. Mutta ehkä kuitenkin naapurisuhteiden ylläpidon kannalta hieman kyseenalaista. Kolumnistilla on leppoisammat oltavat. Voi kaikessa rauhassa mutustella aiheita ja ottaa sitten esille sen, mikä juuri itseä sattuu sinä hetkenä eniten askarruttamaan.

******

Kankaanpään Taidekoulun kohtalonhetket ovat jälleen esillä, kun SAMK:n ja Turun ammattikorkeakoulun yhteistyötä selvittänyt selvitysmies Pentti Rauhala ehdottaa yhtenä toimenpiteenä Kankaanpään kuvataiteen yksikön lakkauttamista. Varmasti liiketaloudellisia perusteita on olemassa. Ymmärrän Rauhalaa sen verran, etteivät taiteilijat todellakaan työllisty samalla tavalla alueelle tai ylipäätään muuallekaan Suomeen verrattuna vaikkapa sairaanhoitajiin tai insinööreihin.  Kuvataiteen yksiköstä valmistuneista Rauhalan raportissa sanotaan: ”Satakuntaan työllistyvien osuus oli vuosina 2006-2010 valmistuneista vain 25 % eli kyseessä on selvästi valtakunnallinen koulutus, jonka keskittäminen Lounais-Suomen alueella Turkuun olisi perusteltua.” Tämä siinä mietityttää. Miksei se voisi olla toisin päin?

*****

Varapuheenjohtajamme, puolueen virallinen matkasaarnaaja (se, jolle Väyrynenkin kalpenee) Eero Vainio vieraili lauantaina Kankaanpäässä Pohjois-Satakunnan demareiden vieraana. Eeroa oli ilo kuunnella, kun hän valotti näkemyksiään SDP:stä arvopuolueena.  Ja toki hän toi meille tuoreet terveiset sekä sote- että kuntarakenneuudistuksesta ja kehysriihestä. Jäimme vapaamuotoisesti keskustelemaan tilaisuuden jälkeen ja yleinen näkemys oli, että Pohjois-Satakunnan tulevaisuuden kannalta olisi nyt erittäin tärkeää, että kunnat tarttuisivat haasteeseen. Meidän pitäisi mahdollisimman pian käynnistää perusteellinen, mutta myös ennakkoluuloton keskustelu yli 20 000 asukkaan kunnan muodostamiseksi Pohjois-Satakuntaan. Onhan niitä, keskusteluja käyty, vuosien aikana erilaisilla variaatioilla, näennäisiä ja vähemmän näennäisiä, kahdenvälisiä, useamman välisiä, maakuntarajat ylittäviä ja vaikka mitä.  Ja jälleen, niihin pitää mielestäni palata. Ilman keskusteluja kun ei varmaksi tietää, mitä toinen ajattelee. Ei parane olettaa.
Eero oli muuten tuolloin lauantaina aamupäivän Porissa Satakuntaprojekti III-avaustilaisuudessa. Projektissahan on kyse nuorten demarivaikuttajien osallistamisesta ja verkostoitumisesta. Itse 1990-luvun lopulla Satakuntaprojekti ykköseen osallistuneena toivotan kaikille onnea, innostusta ja menestystä ja tervetuloa tutustumiskierrokselle myös Kankaanpäähän!