(Heidi Viljanen, julkaistu Kankaanpään Seudussa 26.2.2015)
Miksi meidän on niin vaikea nähdä hyvää ympärillämme? Tätä asiaa jäin pohtimaan juteltuani pari viikkoa sitten tamperelaisen kollegan kanssa, joka käy työnsä puolesta Kankaanpäässä silloin tällöin. Suu loksahti auki, kun tuo tamperelainen alkoi päästelemään suustaan aivan kummallisuuksia. Hän nimittäin alkoi luetella, mitä kaikkea ihanaa täällä Kankaanpäässä on ja minne kaikkiin paikkoihin hänen on päästävä joka kerta täällä käydessään. Minä siinä sitten suu auki kuuntelen suuren kaupungin ihmisen tarinaa, kun hän melkein hengittämättä välissä alkaa luetella.
”Täällä teillä on niin ihania kenkäkauppoja. Ei Tampereella oo niin hyviä ollenkaan. Sitten nämä ihanat kahvilat tässä keskustassa. Niissä mun on aina pakko käydä ostamassa pullia. Tampereella kaikki on sellaisia leipomoketjuja, joiden tuotteet ei maistu niin kotoisilta. Ja sit siinä torin laidassa on yks ihana vaatekauppa, josta löytyy aina jotain. En minä Tampereelta koskaan löydä mitään. Ja sit tuo Reiman myymälä. Siellä on kans aina pakko poiketa.” Mun on pakko kysyä, että ”ootko ihan nyt tosissas?” Ja kyllä hän väitti olevansa. Into tuntui olevan valtava ja ihan täyspäiseltäkin tuo vaikutti.
Tämän kohtaamisen jälkeen olen moneen kertaan miettinyt, että taisi tamperelainen olla oikeassa. Kyllä meillä täällä moni asia tosiaan on hyvin. Meillä on mahtavat urheilumahdollisuudet, upea luonto ja kangasmetsät ympärillämme, hienoja yrityksiä ja yrittäjiä, jotka kukin tavallaan pitävät meistä huolta. Meillä on toripäivät, kesällä jopa kahdet viikossa. Meillä on Taidekoulu, Monttu, Leijonapuisto, pesäpallo ja vaikka mitä. Meidän pitäisi vaan enemmän arvostaa sitä, mitä täällä on, ei niinkään märehtiä sitä, mitä meiltä puuttuu. Puhuttaisiin mieluummin positiivisesti ja oltaisiin reilusti ylpeitä kotikaupungistamme. Kyllä meillä täällä korjattavaakin on, paljonkin. Missäpä ei olisi? Mutta nyt en kirjoita niistä asioista, sillä se pilaisi tämän positiivisuuspläjäyksen, ja en kai minä nyt omalta kirjoitukseltani pohjaa halua pois pudottaa. Ja voin kertoa salaisuuden. En minäkään aina näin yltiöpositiivinen ole. En tietenkään. Kukapa olisi?
Kävin muuten viikonloppuna Kankaanpään kaupunginmuseossa. Siinä sitten vasta hieno paikka onkin. Oletko sinä käynyt? Jos et ole, niin lämpimästi suosittelen käymään. Museo on näin talviaikaan auki viikonloppuisin molempina päivinä klo 12-16. Pääsymaksu on kaksi euroa, eläkeläiseltä euron. Ja kuten minä tein, niin museosta on hyvä jatkaa matkaa Niinisalon sotilaskotiin, joka avaa ovensa viikonloppuisin klo 15. Museossa on parhaillaan menossa näyttely, jossa kerrotaan paikallishistorian merkittävistä ja mieleenpainuvista henkilöistä. Itselläni eniten aikaa kului selatessa vanhoja valokuvia Kankaanpäästä ja kankaanpääläisistä. Kuulokkeilla sain myös kuunnella legendaarisen Pikkukullan laulua. On meillä Kankaanpäässä ollut paljon mielenkiintoista ennenkin, esimerkiksi Vaatekauppa Tiinala, Topi-Nakki, Tuomiston kukkakauppa, Varumon kauppa, Helmin grilli, Uudentalon Jalin Videokellari. Kaikki pala hienoa kankaanpääläistä historiaa.
Hyvää kevään odotusta!
Viljasen Heidi