(Katri Kujanpää, julkaistu Uudessa Ajassa 27.5.2016)
Osallistuin viime viikolla Porissa Suomen Yrittäjien Kunnallisjohdon seminaariin. Kokonaisuus onnistui niin sisällöllisesti kuin puitteiltaan hyvin. Myös Puuvillan kauppakeskuksen käyttö iltajuhlassa toimi loistavasti ja tunnelma oli korkealla liki 900 osallistujan voimin.
Seminaarin monesta esiintyjästä olisi vain kiitettävää sanottavaa, mutta nostan tässä esiin Aalto-yliopiston yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäen. Persoonallisella otteellaan tittelinsä ansainnut Tuulenmäki johdatteli kuntaväkeä kohti kuntastrategioiden laadintaa ja puhui kummastelun taidosta. Tiedättekö, siitä, miten kummastella asiaa, sen nykytilaa, sitä miksi joku asia on niin kuin se on ja voisiko kummastelulla löytyä uusia, ennen kokeilemattomia ajatus- ja toteutuspolkuja?
Kaikki kunnia perinteisille tavoille tehdä strategiaa, mutta moni luottamushenkilö varmaan myöntää, että jos useita kertoa miettii samalla kaavalla kunnan vahvuuksia ja heikkouksia, arvoja ja visioita. No, se on se perussetti, tiedätte kyllä.
Itse haluaisin, että joku auttaisi minua kummastelemaan. Auttaisi ja herättelisi kysymään uusia kysymyksiä. Lapset sen osaavat. Kun lapsi kysyy ja kyseenalaistaa jonkun asian, joutuu joskus oikein pitkään pohtimaan sitä, mitä vastaa, miksi asia on niin kuin se on. Ja joskus tulee todettua, että itse asiassa asia on ihan tyhmästi tehty tai järjestetty, mutta se on vain mennyt niin, jo vuosikausia. Siihen rutinoitumiseen voisi kummastelu tuoda rutkasti terää kun strategioissamme hiomme uusien kuntien elinvoimapolitiikkaa.
Pidimme tiistaina POSA-kuntien valtuutetuille suunnatun seminaarin, jossa kuulimme porukalla mitä Satasoten valmistelulle kuuluu. Hyvä ajankohtaiskatsaus, joka pisti jälleen mietityttämään, mitenköhän onnistumme tässä. Kummastelu voisi olla valmistelutyöhömme yksi hyvä lisä.
Pidämme kankaanpääläisten porukalla ensi viikolla kunnallisvaalipalaverin. Agenda on tiukka ja siitä ei rönsytä ennen kuin ilta koittaa ja rantasauna yhdistyksemme mökillä lämpenee. Etsimme joukkoomme arjen asiantuntijoita, meitä tavallisia kuntalaisia, joita kotikaupunkimme Kankaanpään asiat kiinnostavat ja innostavat. Niin etsitte tekin hyvät toverit ympäri Suomen, niin tekevät myös muut puolueet.
Se on tärkeää, mutta myös vaikeaa. Olen huolissani kuntademokratian tilasta, siitä, että on niin vaikea vakuuttaa ihmisiä osallistumisen tärkeydestä. Eikä minulla siihen ratkaisua ole. Itse pidän ja arvostan tätä harrastusta. Se vie aikaa, niin kuin kaikki harrastukset. Siinä tutustuu uusiin ihmisiin ja asioihin, niin kuin muissakin harrastuksissa. Sillä on vain paljon huonompi leima kuin vaikkapa sählyllä, partiolla, kudontapiirillä tai kirkkokuorolla. Sitä olisi kaikkien puolueiden syytä pohtia. Laaja ja innostunut luottamushenkilökaarti yli puoluerajojen tekee kunnista jatkossakin kodin, paikan jossa ihmiset asuvat ja elävät. Se ei ole yhdentekevä juttu ja kevät 2017, sanoisin näin, on kuntademokratian isoimpia haasteita hetkeen aikaan.