(julkaistu UA:ssa 5.9.2014, Katri Kujanpää, yhdistyksen puheenjohtaja)
Vantaalla oltiin muutama viikko sitten. Siellä järjestettiin SDP:n Työ©Kokous, johon oli kutsuttu eduskuntaryhmä, puoluetoimiston ja piirien työntekijät, sisarjärjestöt, puoluevaltuuston jäsenet sekä piirihallitukset ympäri Suomen. Tovereita oli koolla sellainen kahden ja puolen sadan porukka. SDP:n politiikan sisältö ja järjestötoiminnan työn muodot puhuttivat niin ryhmätöissä kuin illan keskusteluissakin.
Kehittämistyössä on joskus se ongelma, että luullaan, että kaikki aiemmin tehty on tehty huonosti ja sitten päätetään aloittaa nollista. Sen huomasi nytkin. Sinällään ansiokkaiden keskustelujen tuloksena oli asioita, joista me kaikki puolueessa toimivat lienemme herttaisen yksimielisiä. Rohkeita omia avauksia, selkeä viesti, johdonmukainen viestintä, avoin järjestötoiminta, tapahtumia kansan pariin, enemmän näkyvyyttä, ei keskinäistä nokkapokkaa. No, mikä estää? Jos olemme sitä mieltä, että puolueen ja perusjärjestöjen pitäisi tehdä enemmän rohkeita uusia ja omia avauksia, niin mikä estää? Jos olemme sitä mieltä, että tapahtumia ja kokouksia pitäisi viedä enemmän kansan pariin, mikä estää? Jos minä olen sitä mieltä, että valtuustoryhmän pitäisi ottaa paikallislehdessä enemmän kantaa kunnallispolitiikan asioihin Kankaanpäässä, niin mikä estää? Olen sentään ryhmyri!
Vastaus moneen puoluettamme pohdituttavaan ongelmaan löytyy perusjärjestöistä ja siitä, kun etsimme vastausta kahteen kysymykseen; miksi tätä teemme ja mikä estää tekemästä? Syitä voi olla erilaisia, mutta ilman näitä kysymyksiä ja niihin vastaamista kehittämistyö junnaa paikoillaan, pyörä keksitään aina säännöllisin väliajoin uudelleen emmekä pääse puusta pitkään. Kokoustakaa siis toverit, tuijotelkaa toisianne ja pohtikaa. Säännöllisin väliajoin, koska vapaaehtoisen järjestötyön puurtaminen jää usein arjen kiireiden jalkoihin ja näiden asioiden kirkastaminen auttaa meitä jaksamaan ja löytämään uusia juttuja. Näin se vaan menee. Itselläkin tämä on vain tekemistä vaille valmiina.
******
Kansanedustajaehdokkaiden nimiä tulee julkisuuteen pikkuhiljaa kaikilta puolueilta. Satakunnan listakin on jo miltei valmis, muutamaa nimeä vielä odotellaan. Listalla on eduskuntavaalikampanjaa ajatellen melko paljon tuoretta väkeä, mutta se aiheuttaa minussa hyrisevän tyytyväisyyden tunteen. Näkee, että me olemme kiinnostava puolue ja meillä on tulevaisuutta.
Puoluevaltuutettuna minulla on mahdollisuus osallistua myös piirihallituksen työskentelyyn. Porukka on hyvää ja tuttua, naurukin raikaa. Hyvä niin, koska iloisesta kokouksesta lähtee aina paremmin mielin kotiin ja sillä on omalta osaltaan voimaannuttava vaikutus. Piirihallitusten ja piirin rooli järjestötoiminnan ja eduskuntavaalikampanjoinnin mahdollistavana tekijänä pitää ottaa tosissaan niin kentällä kuin piireissä itsessäänkin. Meidän täytyy hitsata piiri laajemmin yhteen, antaa ideoita ja syötteitä perusjärjestöille ja kampanjaväelle eikä olettaa, että kaikki tapahtuu itsestään. Annetaan toverit siis kaikkemme, siten päästään vaaleissa haluamaamme lopputulokseen.