(Katri Kujanpää, julkaistu UA:ssa 18.3.2011)
Sisäinen viestintä on se viestinnän haasteellisin laji. Tämän lajin taitamattomuus iskee useimmiten sen kuuluisan märän rätin silmille, niin töissä kuin kotonakin. Taannoin minulle vahvistui jälleen kerran, että vanha sananlasku ”Toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä”, on niin tosi kuin vesi.
Olimme ystäväperheen luona kylässä, poikamme Leo on 3,5 v ja ystäviemme Anni-tyttönen hieman vanhempi, täytti juuri neljä vuotta. Aamulla nousin laittamaan lapsille aamupalaa ja Leo otti käteensä ison piirustustaulun, sellaisen josta voi pyyhkiä piirustuksen pois ja piirtää taas uudelleen. Ystävillämme on olohuoneessaan iso akvaario ja siihen syttyi juuri samaan aikaan valot, kalatkin tarvitsevat nähtävästi kunnon vuorokausirytmin.
Leo asiasta innostui, juoksi kohti akvaariota ja huusi: ”Minä piirrän akvaarion!” Tähän Anni sanoi painokkaasti: ”Et varmaan piirrä”. Johon Leo: ”Piirrän”, Anni, ”Et piirrä” ja niin edelleen. Molemmat vahvoina asiansa päällä ja ilmeet kertoivat, että molemmat ovat täysin oikeassa. Sitten poika tuli kysymään minulta että, äiti, saanko minä piirtää akvaarion? Sanoin että toki, tuohon piirustustauluun. Sitten kysyin Annilta, luulitko että Leo piirtää tuohon teidän akvaarioon, johon tyttö vastasi tomerana: ”Juu-u, luulin.”
Sama asia, molemmat oikeassa, mutta ah silti, niin väärässä. Näitä tilanteita on meillä edessämme joka päivä. Siksi koitankin aina muistuttaa itseäni niin töissä, kotona kuin työväentalolla. Älä oleta tietäväsi mitä toinen tarkoittaa. Kysy, keskustele, pääse samalle aaltopituudelle. Vaikka eri mieltä oltaisiinkin, ollaan edes samasta asiasta eri mieltä.
Ihmisillä on usein halu ymmärtää toista, mutta omasta kokemuspohjasta johtuen siihen ei aina olekaan kykyä. Samat asiat voivat tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Nörtille sana ylläpito tarkoittaa moitteettomasti toimivaa palvelinta, sisällöntuottajalle taas aktiivista sisällöntuotantoa nettisivuilla.
Ihmisillä on usein työhuoneensa seinällä ns. huoneentaulu, asioita tai aforismeja, toimintaohjeita ja muita. Minulla on seinälläni pieni lappu, jossa lukee ”Älä oleta”. Olen vuosien varrella huomannut, että suurimmat ongelmat syntyvät tilanteissa, joissa olen olettanut jotain. Olen olettanut ymmärtäväni, olettanut että minua ymmärretään, olettanut jonkun asian hoituvan, listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ei kannata koskaan olettaa mitään. Kannattaa aina varmistaa, että kaikki osalliset ovat niin sanotusti kartalla. Ei tule yllätyksiä. Ainakaan niin isoja.
Huhtikuun vaaleissa olisi syytä olla kartalla. Puolueiden retoriikka tulee muutaman viikon sisällä ylittämään jälleen kerran itsensä. Silloin äänestäjien kannattaisi miettiä, millaista kokemuspohjaa kukin tarjokas omaa. SDP:llä on tässä yhteiskunnassa mittava vaikuttamisen historia, jota kukaan ei voi kiistää. Kannattaa siis miettiä, kuka oikeasti pystyy vastaamaan huutoonsa. Näissä vaaleissa ei kannata olettaa.