(Katri Kujanpää, julkaistu UA:ssa 10.8.2011)
On kieltämättä tylsää aloittaa kolumin kirjoittaminen siteeraamalla hallitusohjelmaa. Mutta, hallitusohjelma on kuitenkin paperi, joka sisältää linjaukset maamme lähitulevaisuuteen. Ja niiden linjauksien on tarkoitus kantaa vaikutuksiaan pitkälle tulevaisuuteen.
Hallitushan on päättänyt toteuttaa koko maan laajuisen kuntauudistuksen, tavoitteenaan vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Näitä askelmerkkejä odotellaan varmasti jokaisessa kunnassa, josko ei aina ehkä niin myönteisessä mielessä.
Hallitusohjelman mukaan: ”Kuntarakenteen eheytyessä ja vahvistuessa tarve kuntien välisille yhteistoimintarakenteille vähenee, mikä selkeyttää ja yksinkertaistaa hallintoa ja vahvistaa paikallista demokratiaa.”
Uudistuksessa on monta näkökulmaa, mutta yksi mielestäni tärkeimmistä on tämä äsken mainittu, se, että pyrimme eroon himmeleistä. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan, niitä erilaisia PARAS-hankkeen myötä luotuja hallintomalleja, joidenka ”ansiosta” suurin osa Suomen kunnanvaltuutetuista istuu jo nyt tyhjän panttina päättämässä minimaallisesta osasta oman kuntansa asioista.
Suurin osa rahasta ja tärkeimmistä palveluista pyörii jossain kaukana, usean kunnan luottamushenkilöiden riideltävänä erittäin vahvasssa virkamiesvetoisessa valmistelussa. Motivoi siinä sitten itseäsi luottamushenkilönä, kun vastaat kuntalaisille palvelun laadusta voimatta itse siihen kovin paljoa vaikuttaa. Tällaiset hallinomallit ovat todellinen uhka kunnalliselle päätöksenteolle ja kunnalliselle itsehallinnolle. Kauniit puheet kuntien vapaaehtoisesta ja hyvähenkisestä yhteistyöstä kun eivät vaan jostain syystä ole vuosikymmenien aikana realisoituneet.
”Kuntauudistuksella luodaan palvelurakenne, jossa valta ja vastuu palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta ovat yhdellä, riittävän laajaan asukas- ja osaamispohjaan perustuvalla taholla. Vahva ja itsenäinen kunta kykenee hallitsemaan markkinoita palveluiden tuotantotapojen monipuolistuessa ja vastaamaan vaatimuksiin asukkaiden valinnanvapauden lisäämisestä.”
Vaikka hallitusohjelmasta huokuvatkin kompromissien kompromissit, tämä kohta kuitenkin antaa selkänojaa niille näkemyksille, joilla halutaan selkeyttää nykyistä tilannetta. Eihän himmeleiden hävittäminen itsessään maailmaa paranna ja uskon, että esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolen työtekijät tekevät työnsä yhtä ammattitaitoisesti, hallinnoi heitä mikä tai kuka tahansa. Mutta ei siitä mihinkään pääse, että johtamisen selkeyttäminen yleensä tietää hyvää organisaatiossa kuin organisaatiossa. Himmelit ovat nyt kyntensä näyttäneet, himmeli saa mennä.
*****
Norjan traagisista tapahtumista on varmaankin kirjoitettu jo kaikki, mitä tällaisilla palstoilla kirjoitettavissa on. Kesälomalla tapahtumia uutisista seuratessa epätodellinen ja voimaton olo kasvoi päivä päivältä. Toivon, että ihmiskunta jälleen kerran nousisi vastustamaan vihaa. Muuten meillä ei ole tulevaisuutta.