(Pasi Rajala, julkaistu Kankaanpään Seudussa 6.10.2011)
Näin voidaan summata perustelut kuntalain mukaiselle kansanäänestykselle Kpään kaupunginvaltuuston kokouksessa 3.10. Mielipidekysely ei osalle valtuutetuista käynyt ja perustelut johdettiin näennäisesti demokratiatarpeista. En itse ole näin välinesuuntautunut. Ei väline voi olla tavoitetta suurempi, ellei ole ketunhäntä kainalossa. Järkeenkäypää on, että edullisemmalla ja nuoria aktivoivalla mielipidekyselyn toteutustavalla saadaan paremmin esiin kaikkien kuntalaisten tahto. Voidaan käyttää nykyajan suomia mahdollisuuksia mm. nettiäänestämistä postiäänestyksen ohella. Lisäksi saadaan luodattua mielipiteitä laajemminkin aihepiiristä useammilla kysymyksillä ja esim. vapaamuotoisella palauteosiolle. Sen sijaan kuntalain kansanäänestys mahdollistaa vain yhden kysymyksen ja siihen yksinkertaisen vastauksen muotoa kyllä tai ei. Kuntalain kansanäänestys on pakko toteuttaa vaalin muodossa, mikä on sangen kallista. Kummatkin mielipidetiedustelumuodot ovat luonteeltaan neuvoa antavia.
Kunnallistieteen laitoksella Treen yliopistossa maan parhaat asiantuntijat tiesivät kertoa 2000-luvun alussa, että kuntalain mukaisesti järjestetty kansanäänestys on jäänyt käyttämättömäksi, koska se on niin kankea ja määrämuotoinen eikä se ole tuonut tavoiteltua kansalaisosallistumista. Saman määrämuotoisuuden vangiksi jäi myös kansanäänestyksen hakija kun hakemus kansanäänestykseksi ei täyttänyt lain kirjaimia ensimmäisellä kerralla. Kansanäänestyshakemuksen määrämuotoja kun ei löydä suoraan kuntalaista vaan laista kansanäänestyksestä. Lainsäätäjän tahto ei toteutunut kuntalain kansanäänestyksestä säädettäessä, sillä liiallisella määrämuotoisuudella vietiin siltä todellinen terä lisätä osallistumista ja suoraa vaikuttamista. Kuntalain uudistus käynnistyi juuri ja epäilen vahvasti, että myös nykymuotoinen kansanäänestys saa mielipidekyselyn muodon kun hallitus tulevaisuudessa esittelee uudistetun kuntalain eduskunnalle.
Omalta kohdaltani voin todeta, että annoin jo viime kuntavaaleissa vaalilupauksen, että edistän Kankaanpään, Parkanon ja Ikaalisten muodostamaa kuntaa kun asia tulee esille. Kaksi kolmesta on ilmoittanut halukkuutensa Jämijärven esittämän aloitteen pohjalta. Arvioni tulevaisuudesta ovat osuneet sangen tarkasti kohdalleen. Olen sitonut käteni, mikä ei ole poliittisesti järkevää mutta toimin johdonmukaisesti ja avoimesti vaalilupaukseni mukaisesti.
Kunnallistieteen sisällä on jo pitkään käyty keskusteluja siitä miten varaudutaan suurten ikäluokkien ikääntymisen tuomaan haasteeseen. Tarvitsemme enemmän sosiaali- ja terveyspalveluja ja hallinnoinnin tulee supistua, sillä saatavilla olevat voimavarat ovat rajalliset ja ne tulee käyttää niin hyvin kuin pystytään. Parempi on uudistaa kuntarakennetta ja toimia talvisodan hengen mukaisesti niin ettei ketään jätetä. Noin 150 vuotta sitten Kankaanpään kappeliseurakunta/pitäjä erottautui Ikaalisista (ja Parkanosta sekä Jämijärvestä) kun väestönkasvu mahdollisti tämän. Kuitenkin 900 vuotta tai kuka ties pitempään oltiin yhtä pitäjää nyt neuvoteltujen kuntien kanssa. Väestön ikääntyminen ja väheneminen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamisen tarve asettaa meille nyt toisenlaisen kehityskulun ja palataan isompiin kuntiin ja seurakuntiin. Luonnollista on, että käymme keskusteluja edellä mainittujen kuntien kanssa.
Kommentit
2 vastausta artikkeliin “Väärin sammutettu!”
Kommenttini on suunnattu myös täällä oleviin aiempiin kirjoituksiin kuntien yhdistymisistä.
Ei pidä mennä pelkästään kolmen kunnan yhdistymiseen Parkanon ehdoilla hyläten samalla oma maakuntamme Satakunta, kun lisäksi Kankaanpään ja Parkanon talousalueet ovat ihmisten omaehtoisen toiminnan myötä toisistaan erilliset. Päinvastoin on pidettävä oma alueemme ja sitä kautta koko maakunta mahdollisimman yhtenäisenä, mikäli joskus maakunnatkin yhdistyvät.
Mikäänhän uudistus ei ole tosiasiassa vapaaehtoinen tyyliin ”tehdään se, kun muutakaan tekemistä ei ole”. Jämijärvi huomasi kuihtuvansa ja oli aloitteen tekijänä kolmikuntaliitoksessa. Parkano puolestaan tarttui siihen, kun ei ollut Kihniötäkään saanut kumppaniksi – kuitenkin samalla piti Jämijärven ja Kankaanpään alueiden liittyä maakuntaan, mihin Parkano kuuluu sekä kehittää yksinomaan valtatie 3.n eli Tampereen suuntaa. Parkano sentään antaisi kaupunginjohtajan työhuoneen sijaintipaikaksi Kankaanpään keskustaajaman.
On myös huomattava, että nyt Pohjois-Satakunnassa alkaa olla halukkuutta oman alueen vahvistamiseen:
Yle Satakunnan uutinen Pohjois-Satakunnassa valmiuksia myös omaan kuntaliitokseen (3.10.)
http://yle.fi/alueet/satakunta/2011/10/pohjois-satakunnassa_valmiuksia_myos_omaan_kuntaliitokseen_2913583.html
josta ote:
– Kaikkein innokkaimmin neuvottelupöytään istuisivat Lavian ja Honkajoen kunnat. Myös Siikaisissa ja Pomarkussa Pohjois-Satakunnan yhteisiä neuvotteluja pidetään täysin mahdollisena. Nihkeimmin asiaan suhtaudutaan Karviassa, mutta sielläkään ei kieltäydyttäisi neuvottelupöydästä.
Kaavaillun kolmikuntaliitoksen Parkano-Jämijärvi-Kankaanpää kannattajien motiivina vaikuttaa olevan kielteisyys, joka perustuu oman maakunnan ja sen keskuksen eli Satakunnan ja Porin yksiselitteiseen vastustamiseen.
Ei kielteisyydellä pitkälle päästä, vaan oman alueen ja maakunnan puolustamisella. Sen erinomaisena osoituksena olisi nykyisen hallituksen – jossa on sosialidemokraattisiakin ministereitä – lämpimästi tervetulleen kuntauudistuksen hengessä Kankaanpään luontaisen talousalueen ja Pohjois-Satakunnan peruspalvelu-liikelaitoskuntayhtymän (PoSa) perustalta muodostettava uusi satakuntalainen Kankaanpään kaupunki.
Kankaanpää teki yrityksen Siikaisten kanssa jo aiemmin mutta se ajautui karille. Vastustus oli lähinnä Siikaisissa kovaa. Nykyinen kolmen kunnan muodostama uusi kunta lähti Jämijärven aloitteesta. Pidän erittäin myönteisenä, että aloite lähti muualta kuin Kankaanpäästä, sillä kokemus Siikaisten kanssa toi varovaisuutta. Kankaanpäässä ei asetettu lähtökohtaisesti erityisiä ehtoja keskusteluille. Jämijärvi kutsui miltei koko vuoden 1992 Pohjois-Satakunnan neuvottelupöytään.
Vapaaehtoisiksi uuden kunnan perustajiksi seuloituivat nykyiset kolme kuntaa. Honkajoki ja Karvia jättäytyivät myös varsin aikaisessa vaiheessa pois, sillä heillä ei ollut tahtotilaa lähteä vielä mukaan. Minun on vaikea suhtautua vakavuudella ehdotuksiin, jotka tulevat median välityksellä samaan aikaan kun uuden kunnan mielipidekyselyn ja perustamispäätöksenteon päivä lähestyy. Onko kyseessä aito tahto liittyä Kankaanpään kanssa yhteen tai jotain muuta. Epäilen, että jälkimmäinen vaihtoehto, sillä aikaa on ollut usea vuosi ilmaista tahtotila. Ei ole merkitystä mitä tehdään sen jälkeen kun juna on mennyt.
Posa-kunnista vain Jämijärvi tahtoo muodostaa uuden kunnan ja vain sillä ehdolla, että sekä Parkano että Kankaanpää ovat molemmat mukana. Parkano asetti maakuntaehdon ja Kankaanpää asetti ehdoksi, että ylin keskushallinto sijoittuu Kankaanpäähän. Perustuslain 121§.ssä lausutaan kunnallisen itsehallinnon pohja. Perustuslainsuoja itsehallinnolle tarkoittaa,että kunnan ylin elin valtuusto päättää, että lähteekö kunta mukaan ja millä ehdoin. Ei edes valtio voi suoraan päättää kunnan puolesta vaan vain käyttää ohjauskeinoja.
Posa-kunnilla on myös kuten kaupunginjohtaja Karttunen lehtikirjoituksessaan Kankaanpään Seudussa toi ilmi ongelmana alijäämäinen talous ja velkaisuus. Sen sijaan nykyinen kolmikko muodostaa taloudellisesti vahvemman julkisyhteisön. Uudella kunnalla on mahdollista saada 4,3 miljoonaa euroa kertaluonteista avustusta valtiolta 2013 kun perustamispäätös tehdään ja sama vuosi on myös viimeinen vuosi jolloin avustusta ylipäänsä saa. Lisäksi uusi kunta saa enemmän valtionosuutta n. 3% kuin erilliset kunnat vuosittain.
Siikainen ja Pomarkku on median välityksellä tuonut esiin myös, että he haluavat suuntautua nimenomaan Poriin. Ristiriitaisista mediatiedoista huolimatta, mikään kunta ei ole ottanut virallista yhteyttä kolmeen kuntaan. Julkinen toiminta voi perustua vain sitoviin tahdonilmaisuihin. Mielellään odotan päätöstä, että lähikunnat rohkaistuvat tekemään virallisen päätöksen hakeutua uuteen kuntaan joko ensimmäiseen (jos enää aikataulullisesti mahdollista) tai toiseen aaltoon.
Käytyjä keskusteluja kolmen kunnan kesken on keskeisesti leimannut myönteinen henki jo pitkän aikaa. Uusi kunta nähdään merkittävänä mahdollisuutena muodostaa aluekeskus Pori-Tre-S-joki kolmion keskellä. Tämä aluekeskus mahdollistaa vahvemmin omaehtoisen tulevaisuuden, joka ei ole kohdistu ketään vastaan vaan varmistaa oman tulevaisuutemme riittävät elinehdot. Kankaanpäällä on alueen suurimpana kuntana myös vetovastuu alueesta ja siitä vastuusta ei tähän mennessä enemmistö ole ollut lipeämässä. Porilaisen aluetutkija Aron mukaan on myös Porin etu, että vuoden 1992 Pohjois-Satakunta löytää toisensa (Kankaanpää-Parkano-Ikaalinen). Ainakin olemme vahvempi yhteistyökumppani jo uuden kunnan muodostamisella. Tätä vahvuutta tarvitsemme myös saadaksemme painoarvoa valtion hallinnon suuntaan.