(Katri Kujanpää, julkaistu UA:ssa 16.3.2012)
Kaupunginjohtajan esitys: Kaupunginhallitus merkitsee tiedoksi ohjausryhmän kannan ja toteaa, että tässä tilanteessa ei ole edellytyksiä jatkaa kuntaliitosneuvotteluja Jämijärvi – Kankaanpää – Parkano. Asia saatetaan kaupunginvaltuustolle tiedoksi.
Se oli sitten siinä. Liki kolmen vuoden valmistelutyö. Nooh. Opettavainen kokemus. Paljon sellaista tuli eteen, mitä ei missään koulunpenkillä opeteta. Käteen jäi tietyntyyppisen turhautumisen lisäksi roppakaupalla uusia opittuja asioita, uusia ihmisiä ja erittäin hyvä yhteistyön tunne. Uskon, että tämä ei mennyt hukkaan. Tulee vielä aika, kun tämäkin sormiharjoitus osoittautuu hyödylliseksi. Voi olla, ettei se aika ole edes kovin kaukana, sen verran lujaa kuntauudistuksen puhuri tuntuu puhaltavan.
**********
Kaikki puolueet ovat nyt liikkeellä etsimässä ehdokkaita syksyn kuntavaaleihin. Ehdokkaita ei ole helppoa löytää, mutta ei niitä kyllä löydy, jos ei keltään kysy.
En minäkään teille tässä kolumnia kirjoittelisi, jos minua ei olisi kukaan kysynyt kunnallisvaaliehdokkaaksi. Elettiin vuotta 1996, elokuu oli kaunis ja lämmin. Oli pelattu perinteinen kankaanpääläinen matsi, lehdistö vastaan valtuusto pesäpallottelu. Olin tuolloin kesätöissä paikallislehdessämme Kankaanpään Seudussa, Sopulilauman Laakan pelipaita taitaa vieläkin löytyä jostain kaapin perältä.
Jälkipelit pelattiin Vatajankosken Sähkön saunatiloissa. Saunan lauteilla pitkän linjan kunnallisvaikuttaja, demareiden Ritva Juhola, katsahti minuun ja kysyi, että eikö sinua plikka kukaan ole pyytänyt ehdokkaaksi. Ei ollut, mutta Ritva äkkäsi tilaisuuden ja tällä tiellä sitä ollaan. Ei ole kaduttanut, ei ainakaan kovinkaan usein.
Tiedämme kaikki, että kattava ehdokaslista on vaalien onnistumisen kannalta olennainen asia. Mutta on myös realistista todeta se tosiasia, että ehdokkaiden saaminen ei ole nyt helppoa, jos se on sitä ollut aiemminkaan. Luvassa ei ole helppoja aikoja, yhteiskunnalliset muutokset joka tasolla ravistelevat kuntakenttää ja taloudelliset reunaehdot eivät tuo paljoa liikkumavaraa. Ruusutarhaa ei siis ole luvattavana.
Meille demareille on kuitenkin aina ollut tunnusomaista se, että joukkoomme valikoituu vastuullisia ihmisiä, jotka perehtyvät asioihin ja osaavat olla jotain mieltä. Ihmisiä, joilla on kykyä päätöksentekoon. Toimintamme kestää hyvin valtakunnallisen vertailun minkä tahansa puolueen kanssa, se tuli jälleen todettua muutama viikko sitten hyvätunnelmaisilla puolueen puheenjohtajapäivillä Vantaalla.
Puheenjohtajapäivillä todettiin, että ihmisiä innostaa yleensä yhdistelmä kolmea eri asiaa: tilaisuus ymmärtää maailmaa, mahdollisuus vaikuttaa maailmaan sekä hyväksytyksi tuleminen, onnistumisen elämykset ja asioiden tekeminen yhdessä muiden ihmisten kanssa. Me tarjoamme myös tilaisuuden kanssakäymiseen, luomme tilaa hauskanpidolle ja autamme kokemaan poliittisessa työssä yhteisiä onnistumisen elämyksiä. Minä ainakin allekirjoitan nämä näkemykset täysin, niissä tiivistyvät juuri ne asiat, joiden vuoksi itsekin olen tässä kaikessa mukana.
Ja sinne Kankanpään Seutuun vielä terveisiä. Matsia ei ole pitkään aikaan pelatttu. Pitäisikö ottaa asiasta koppi?